En dikt av Solja Krapu Hur kunde du Hur kunde du! inte bara glömma utan också förneka allt du sagt allt du lovat Som den där gången – har du glömt? – du sa: Goddag Så där bara: Goddag Ungefär som att du skulle önska att jag skulle ha en god dag liksom att just jag skulle ha en god dag Eller: Hej på dig, du! "Hej på dig, du!" sa du – minns du? – Som att hej på just mig liksom! Har du glömt allting redan allt som du sagt till mig som den där gången – jag minns det så tydligt: det hade just slutat regna, ljuset föll in genom fönstret – du sa: Vill du vara snäll... nånting Visst ville jag vara snäll Jättesnäll! Hela tiden! Och i kafeterian: Får det lov att vara mera? En dikt av Solja Krapu Huom! Open suomennos Kuinka sinä saatoit Kuinka sinä saatoit Et pelkästään unohtaa vaan myös kieltää kaiken mitä sanoit kaiken minkä lupasit Aivan kuin silläkin kerralla oletko unohtanut?- sanoit: Hyvää päivää Niin pelkästään: Hyvää päivää Aivan kuin sinä toivoisit että minulla olisi hyvä päivä että juuri minulla olisi hyvä päivä Tai: Hei vaan sinulle! ”Hei vaan sinulle”, sanoit muistatko?- hei vaan juuri minulle! Oletko jo unohtanut kaiken kaiken mitä sanoit minulle silläkin kertaa muistat sen niin selvästi: sade oli juuri loppunut, valo loisti ikkunan läpi- Olisitko kiltti…jotakin varmasti olisin kiltti Tosi kiltti! Koko ajan! Ja kahvilassa: Saisiko olla jotakin muuta?

... Ja-a Mycket mera  Och mitt vackraste minne på blanka förmiddagen – på arbetstid! – du ställde mig frågan: Va é klockan? Just det! "Vad är klockan!" Ungefär som att: Vad är klockan slagen, är det dags nu, är det rätt tillfälle, är det vår tid nu, typ! Hur kunde du bara förneka allt och låtsas oförstående när jag sa att det var ömsesidigt! Men jag glömmer inte Och jag tänker inte radera det där korta och sakliga meddelandet som du undertecknat med ditt namn och "m v h" med... vänlig... hälsning "Goddag" "Hej på dig du" "Vill du vara snäll..." nånting "Får det lov att vara mera" ... och "Va é klockan" ... Ja-a Paljon enemmän Ja minun kaunein muistoni kirkkaana aamupäivänä työajalla!- sinä kysyit minulta: Mitä kello on? Sitä juuri! ”Mitä kello on?” Melkein kuin että: Paljonko kello on lyönyt, onko nyt aika, onko oikea ajankohta, onko nyt aikamme, tyyliin! Kuinka voit vain kieltää kaiken ja näytellä ymmärtämätöntä kun sanoin ett se oli molemminpuolista! Mutta en unohda Ja en aio poistaa sitä lyhyttä ja asiallista viestiä jonka allekirjoitit nimellsi ja ”yt” ystävällisin… terveisin ”Hyvää päivää” ”Hei vaan sinulle” ”Olisitko kiltti…” jotain ”Saisiko olla jotakin muuta” …ja ”Mitä kello on”